Geologiset tunnuspiirteet

Kallioperä ja maaperä

Suomen kallioperän suurvyöhykkeistä Asikkala kuuluu Etelä- ja Länsi-Suomen liuskevyöhykkeeseen. Asikkalan kallioperän kivilajeista kiillegneissiä esiintyy eniten, ja muun muassa Pulkkilanharju on kiillegneissistä muodostunutta. Vajaa kolmannes kallioperän pinta-alasta on graniittia ja rapakivigraniittia.

Asikkalan alueelta on löytynyt vähäpätöisiä malmiesiintymiä sekä kupari-, sinkki- ja uraaniaiheita. Rakennuskiviä on paikoitellen Asikkalasta louhittu, joskaan ei teollisesti.

Maaperäkartan yleisnäkymä Asikkalan osalta on kallioiden, moreenikenttien ja soiden muodostama tilkkutäkki. Maaperän aines on harjujen ja muiden jäätikköjokimuodostumien sekä niiden reunalla olevien rantakerrostumien kohdalla melko hyvin lajittunutta hiekkaa ja soraa. Vesijärven ja Päijänteen rannoilla on savikoita, jotka ovat osittain siltin peittämiä. Alueet Kurhilassa ja Viitailassa sekä osa Urajärvestä ovat myös silttistä aluetta.

Geologiset muodostumat

Asikkala on Päijät-Hämeen runsasharjuisimpia kuntia. Erilaiset harjumuodostumat ovat maisemalle voimakkaasti leimaa-antavia. Harjut ovat sinänsä arvokkaita geologisina muodostumina, osana alkuperäistä luontoa. Harjumaasto luo monipuoliset puitteet virkistyskäyttöön. Harjut ovat myös raaka-ainevarastoja, joista saadaan kivennäismaalajeja, soraa ja hiekkaa. Vanhat sorakuopat ovat kuitenkin maisemallinen ongelma. Asikkalan harjualueet ovat yhdyskuntien vedenhankinnalle merkittäviä pohjavesialueita.

Arvokkaat reunamuodostumat

Jäätikköjoet kuljettivat ja kasasivat ainesta ja perääntyvän jäätikön reunan eteen syntyi deltoja. Salpausselät ovat useiden rinnakkaisten deltojen muodostamia reunamuodostumia.

Reunamuodostumiin liittyy usein suppia. Supat ovat syntyneet, kun jäätiköstä on irronnut jäälohkareita, joiden sulettua tilalle on jäänyt suppakuoppa.

Hyrtiälänkangas

Hyrtiälänkangas Urajärven ja Vierumäen välillä on reunadelta, johon liittyy myös suppia ja sulamisvesiuomia. Alueen kasvillisuus on pääasiassa kanervatyypin kangasta. Hyrtilänkangas kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja alue on vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta.

Urajärvi

Urajärvi sijaitsee laajan Hyrtiälänkankaan luoteisosassa. Jyrkkä jäänpuoleinen rinne kohoaa alueella noin 50 metriä Urajärven pinnasta. Alueella esiintyy muinaisrantojen terasseja. Alueen kasvillisuus on kanerva- ja puolukkatyypin kangasta, jolla kasvaa harvinaista kangasvuokkoa.

Vesivehmaankangas

Vesivehmaankankaalla kulkee jäätikköjokiuoma, jossa on harjukuoppia sekä muita pienempiä sulamisvesiuomia. Alueen kasvillisuus on pääasiassa kanerva- ja puolukkatyypin kangasta, jolla esiintyy harvinaista mustalinnunhernettä ja kangasvuokkoa. Vesivehmaankangas on luokiteltu vedenoton kannalta tärkeäksi pohjavesialueeksi.

Mikkolankangas

Mikkolankankaan alue Vesivehmaankankaan luoteispuolella, Vääksyn taajaman tuntumassa, koostuu reunaselänteistä, reunamoreenivalleista ja sulamisvesiuomista. Muodostuman pinnalla on myös siirtolohkareita. Alueen kasvillisuus on pääasiassa puolukkatyypin kangasta, jolla kasvaa mustalinnunhernettä.

Hympylänmäki

Hympylänmäen alue on osa suurehkoa, jyrkkärinteistä reunaselännettä, jonka laella on sulamisvesiuomia ja rinteillä muinaisrantojen terasseja. Alueen kasvillisuus on puolukkatyypin kangasta. Hympylänmäki sijaitsee Anianpellon pohjavesialueella, joka on luokiteltu vedenoton kannalta tärkeäksi pohjavesialueeksi. Hympylänmäki rajoittuu Vääksyn taajamaan ja on näin ollen tärkeä lähivirkistysalue.

Aurinkovuori

Aurinkovuori on valtakunnallisesti arvokas ja monipuolinen harjumuodostuma, joka kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon. Harjulla tavataan geologisesti edustavia muinaisrantoja, komeita suppakuoppia, deltamaisia osia sekä paikoin hyvin jyrkkiä rinteitä. Aurinkovuori on kasvistollisesti Hämeen edustavimpia harjuja. Etelärinteillä on puolilehtoja ja runsaasti harjukasveja, muun muassa. kangasvuokkoja, idänkeulankärkeä ja kangasajuruohoa. Alueella elää äärimmäisen uhanalainen perhoslaji, muurahaissinisiipi sekä erittäin uhanalainen pikkusinisiipi.

Arvokkaat pitkittäisharjut

Harjut ovat syntyneet jääkausien aikana, jolloin jäätikköjoet kuljettivat sulamisvesiä jäätikön sisällä kohti jäätikön reunoja. Harjut muodostuivat sulamisvesien mukana kulkeutuneen maa-aineksen kasautuessa jäätikköjoen pohjalle ja jäätikön reunalle. Harjut ovat näin muodostuneet jäätikön vetäytymissuunnan mukaisiksi. Kapeat ja jyrkkärinteiset harjut ovat syntyneet kapeisiin railoihin tai jäätikön sisässä kulkeviin tunneleihin. Leveät ja loivarinteiset harjut ovat puolestaan syntyneet jäätikön reunaosien avoimiin railoihin tai jäätikkölahtiin. Virtaava vesi pyöristää kuljettamaansa maa-ainesta ja kuljettaa erikokoisia maa-aineksia eri nopeudella, jonka seurauksena harjujen maa-aines on lajittunut erilaisiksi maa-aineskerroksiksi.

Pulkkilanharju

Pulkkilanharju on maisemallisesti, geologisesti ja luonnonarvoiltaan merkittävä harjualue. Kangas on yhdeksän kilometriä pitkä ja selänteet 100–500 metriä leveitä. Pulkkilanharju kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja osa alueesta kuuluu myös Päijänteen kansallispuistoon sekä Natura 2000 verkostoon. Alueella on näkyvissä muinais-Päijänteen rantaterasseja ja -törmiä. Korkeimmat harjanteet ovat noin 35 metriä Päijänteen nykyisen tason yläpuolella. Alueen kasvillisuus on pääosin puolukkatyypin kangasta, jossa tyypilliset harjukasvit ovat edustettuina. Pulkkilanharjun yli kulkee merkittävä lintujen muuttoreitti.

Pitkänsupanharju

Pitkänsupanharju Vähä-Äiniön niemessä on jyrkkärinteinen selänne, jota syvät suppakuopat reunustavat molemmin puolin. Suureksi osaksi harjun kasvillisuus on puolukkatyypin kangasta, mutta myös tuoretta kangasmetsää. Alue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.

Ykskoivu

Ykskoivu on Päijänteen harjusaari, joka on muodostunut kahdesta rinnakkaisesta selänteestä. Saareen liittyvät erikoiset laguunilahdet. Alue kuuluu Päijänteen kansallispuistoon ja Natura 2000 -verkostoon.

Muita Asikkalan pitkittäisharjuja

Asikkalassa sijaitsee runsaasti myös muita pienempiä harjumuodostumia. Näitä ovat muun muassa Rastasmäen ja Härkämäen alueet Iso-Äiniöllä, Rantaharju ja Laattaanharju Asikkalan kirkonkylän ja Pulkkilanharjun välillä, Särkisyrjä, Puruvuori, Linnomäki, Sammalsuppa, Metsola-Silvuinsuo, Kelkutteen harju, Kukkuramäki, Kuurnamäki-Kiikarmäki, Pätiälänharju, Katinkalmanharju, Kotasaari-Kaitasaari, Lavaharju, Korkeamäki, Kalkkinen-Suonpää sekä Sarvanharju.

Arvokkaat kallioalueet

Tupsuvuori

Tupsuvuori on erittäin arvokas, voimakkaan lounais-koillissuuntaisen murroslinjan halkaisema kallioselännejakso Pulkkilanharjun pohjoispuolella. Alueen etelä- ja kaakkoisosat ovat Asikkalan puolella, muut osat Sysmän kunnan puolella. Alueen biologinen arvo perustuu kallio- ja lehtokasvillisuuteen. Alueella kasvaa muun muassa mustakonnanmarjaa sekä röyhelö- ja reikäkarvetta. Tupsuvuori kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Porttikallio ja Muurlahdenkallio

Porttikallio ja Muurlahdenkallio Vuorenmyllyn alueella muodostavat valtakunnallisesti erittäin arvokkaan kallioalueen, jossa kasvaa muun muassa harvinaisia sammal-, jäkälä- ja saniaislajeja. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Asikkalan muut arvokkaat kallioalueet

Asikkalassa sijaitsevia muita arvokkaita kallioalueita ovat muun muassa Holminvuori, Nikkilänkalliot, Hirvikallio, Lintupohja ja Pirttikärki.

Tavoitteet

Asikkalan kunnan tavoitteena on geologisen monipuolisuuden ja arvokkaiden geologisten muodostumien säilyttäminen kunnassa. Asikkalalle ominainen harjumaisema halutaan säilyttää myös maisemallisesti kauniina. Uusiutumattomia maa-ainesvaroja käytetään kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ottaen huomioon myös tulevien sukupolvien tarpeet. Maa-aineksia otettaessa pyritään aiheuttamaan luonnolle ja ympäristölle mahdollisimman vähän haittaa ja korjaamaan aiheutuneet maisemahaitat.