Ekosysteemit

Metsät

Asikkalan metsäpinta-alasta yksityismetsien osuus on 38.900 hehtaaria. Kunnan omistamalla alueella on metsää noin 550 hehtaaria, joista lehtoja ja lehtomaisia kankaita on eniten. Vanhoja metsiä Asikkalan alueella on erittäin vähän. Metsien käytössä ja hoidossa tavoitteena on kestävä kehitys ja säästäväisyys. Tärkeää on myös huomioida metsien moninaiskäyttö, johon kuuluvat ulkoilu- ja virkistyskäyttö, kasvien ja eläinten suojelu, sienestys ja marjastus, riistanhoito, maisemansuojelu sekä luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

Vanhat luonnonmetsät

Mukkulammi

Mukkulammin alue on edustava 60 hehtaarin laajuinen vanha metsä, jossa on eri kehitysvaiheissa olevia osia. Alueella on pääasiassa tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää sekä mustikkakorpea. Puusto on vanhaa mänty-sekametsää, jonka seassa kasvaa myös järeitä haapoja ja kuusiryhmiä. Koivupökkelöitä, keloja ja maapuita on tasaisesti koko alueella. Alueella eläviä lintuja ovat muun muassa pohjantikka ja varpuspöllö. Mukkulammi kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon.

Pitkäkallio

Valtakunnallisesti arvokas Pitkäkallion alue on pääasiassa vanhaa, lehtomaista kangasmetsää, jota on joskus laidunnettu. Alueen pinta-ala on 28 hehtaaria. Alueen puustossa vallitsevat varttunut mänty ja koivu, mutta alueelta löytyy myös järeitä kuusia ja haapoja. Koivupökkelöitä, maapuita ja mäntykeloja on alueella jonkin verran. Alueella elävät muun muassa liito-orava ja pikkusieppo. Pitkäkallio kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon.

Muikkulan Riihikallio

Muikkulan Riihikallio on vanha, osittain lehtomainen rinnemetsä. Alueella kasvaa runsaasti järeitä koivuja, tervaleppiä ja raitoja, sekä harvakseltaan iäkkäitä haapoja ja lehmuksia. Metsässä on myös melko runsaasti lahopuuta. Kasvilajeista alueella kasvavat muun muassa mustakonnanmarja, kevätlinnunherne, imikkä sekä näsiä. Riihikallio kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon.

Evon alue 

Evon alue on laaja metsäalue, jossa on hyvin edustavia vanhan metsän saarekkeita sekä luonnontilaisia pieniä järviä ja lampia. Alue on tärkeä retkeily- ja virkistyskohde. Suurin osa Evon alueesta on Hämeenlinnan ja Padasjoen kuntien puolella ja Asikkalaan kuuluu vain kapea kaistale alueen itäpäästä. Evon alue kuuluu Natura 2000 –verkostoon.

Ruotsalainen, Metsähallituksen luonnonhoitometsä

Metsänhallituksen luonnonhoitometsän alueeseen Ruotsalaisen alueella kuuluu kaksi mantereella olevaa palstaa sekä saaria ja saaren osia, joiden rannat ovat tiheään rakennettuja. Ruotsalaisen saaristo on merkityksellinen venematkailu- ja virkistysalue.

Arvokkaat lehdot

Lehdot ovat ravinteisella ja multavalla maaperällä esiintyviä runsaslajisia metsiä, joissa usein kasvaa runsaasti lehtipuustoa. Lehdot poikkeavat maannoksen, maaperän ravinteisuuden ja kasviston vaateliaisuuden perusteella havumetsävyöhykkeen tyypillisistä metsätyypeistä. Lehtojen puusto on hyvin vaihtelevaa, yleensä lehtipuuvaltaista, mutta usein myös kuusikkoa. Nykyisin lehtometsien pinta-alaosuus Etelä-Suomen metsistä on noin prosentti.

Asikkalassa sijaitsee kaksi valtakunnallisesti arvokasta lehtoaluetta: Rominojan lehto Vuorenmyllyn alueella sekä Paskurinpohjan lähdelehto Urajärvellä. Rominojan lehto on monipuolinen, neljän hehtaarin kokoinen lehtoalue, joka sijaitsee notkon rinteillä ja puron varsilla. Rominojan lehdon puusto on melko vanhaa lehtimetsikköä: koivua, haapaa ja lehmusta. Alueella kasvavat muun muassa lehtokuusama, imikkä, kaiheorvokki, kotkansiipi, korpinurmikka, mustakonnanmarja ja Hämeessä uhanalainen myyränporras. Rominojan alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Paskurinpohjan lähdelehdossa kasvaa muun muassa harvinaista jänönsalaattia, kevätlinnunsilmää, lehtotähtimöä ja kaiheorvokkia. Alueen luonnontilaisuus on kärsinyt hakkuista ja rakentamisesta. Paskurinpohjan lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Asikkalassa sijaitsevia maakunnallisesti arvokkaita lehtoalueita ovat Iso-Pukkisaari, Häräsilmänoja, Patalahden lehto, Virtovuoren lehto, Niinivuoren lehto, Rutalahden lehmuslehto ja Pähkinävuori. Lisäksi Asikkalassa on paikallisesti arvokkaita lehtoja. Näitä ovat Urajärven saniaislehto, Vuorenlamminojan saniaislehto, Äiniönjoen suurruoholehto, Ylä-Uotilan pähkinälehdot, Mustikkapassin pähkinälehto sekä Matjärven purolehto.

Arvokkaat suot

Valtaosa maamme soista on syntynyt metsämaan soistumisen ja ns. primaarisen soistumisen kautta. Primaarinen soistuminen tapahtuu välittömästi maan paljastuessa jäätikön tai meren alta. Suo poikkeaa muista maaekosysteemeistä siinä, että sen kasviyhdyskunnat muodostavat itse oman kasvualustansa, turpeen. Maamme koko pinta-alasta on kolmannes suota. Päijät-Häme on kuitenkin vähäsoisimpia alueita; suota on maa-alasta alle kymmenen prosenttia. Asikkalan alueella sijaitsee seitsemän merkittävää suokohdetta.

Asikkalassa sijaitsee useita valtakunnallisesti arvokkaita suoalueita, joista viisi erillistä lähteikköä ja lettoa muodostavat Asikkalan letot -suojelualueen. Asikkalan letot kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon. Kohteilla tavataan lettotyyppien lisäksi ruohokorpia, muuttumia ja turvekankaita.

Pahankorvensuo on noin viiden hehtaarin kokoinen saarnilehto, jonka saarnialueiden välissä on avonaisempaa suota. Alueella kasvaa myös vaahteraa, metsälehmusta ja tervaleppää. Pahankorvensuolla kasvavia kasveja ovat muun muassa soikkokaksikko, kevätlinnunsilmä, juolukkapaju, suokorte ja hirsisara.

Toivolan suoalueeseen kuuluu kosteikko ja pieniä lammikoita. Alueella kasvavat muun muassa keltasara, hetesara, lettovilla ja vilukko. Likimäen lähteikkö sijaitsee harjualueella, jossa on syviä suppia. Laajin supista on lähteinen ja soistunut. Likimäen alueella kasvavat muun muassa suokorte, hetesara, harajuuri ja lähdetähtimö.

Ruutananlammin alueeseen kuuluvat lammen lettomaiset reunukset ja puron rehevät rannat. Kasvilajistossa esiintyvät muun muassa keltasara, villapääluikka, korpialvejuuri, raate, vehka, imikkä ja kaiheorvokki. Pärnämäki on vanha multasuo, jonka kasvillisuuteen kuuluvat muun muassa suo- ja peltokorte, saniaiset, ojakellukka, järviruoko sekä kelta- ja pitkäpääsara. Lisäksi Asikkalassa sijaitsevia muita suoalueita ovat esimerkiksi Pyhäjoki ja Hepo-ojan tervaleppäkorpi.

Asikkalan kunnan tavoitteena on luonnon monipuolisuuden suojeleminen säilyttämällä alueelle tunnusomaisia ja kasvistoltaan arvokkaita suokohteita.

 Vesistöt

Asikkalan kuntaa halkovat useat, varsinkin virkistyskäytön kannalta merkittävät suuret vesistöt, kuten Vesijärvi, Päijänne, Kymenvirta ja Ruotsalainen. Yhdessä pienempien järvien ja lampien kanssa ne kattavat noin 25 % Asikkalan kunnan pinta-alasta. Järvien rantaviivaa kertyy Asikkalassa yhteensä 581 kilometriä.

Valtakunnallinen rantojensuojeluohjelma

Valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman tarkoituksena on säilyttää maamme arvokkaimmat rannat rakentamattomana, nykytilassaan arvokkaina luonnonalueina. Asikkalan alueella rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat Evon järvialue, josta vain pieni osa on Asikkalan puolella. Järvialueen järvistä kokonaan tai osittain Asikkalan puolella ovat Tervajärvi, Tavilammi, Yliset Rajajärvet, Alempi Raajajärvi ja Alinen Kaakkolammi. Toinen rantojensuojeluohjelmaan kuuluva alue Asikkalassa on Ykskoivun saaren eteläosa Hinttolanselällä Päijänteellä. Ykskoivu kuuluu myös Etelä-Päijänteen kansallispuistoon. Tavoitteena on ekologisesti herkkien ranta-alueiden suojeleminen raskaasti kuormittavilta toiminnoilta sekä luonnon monimuotoisuuden ja koskemattoman luonnon säilymisen turvaaminen myös ranta-alueille sekä suojavyöhykkeiden muodostaminen.

Arvokkaat pienvedet

Suomen viileän ilmaston ja pienpiirteisesti vaihtelevan typografian seurauksena maassamme on runsaasti pienvesiä. Pienvesiä ovat muun muassa purot, pienet järvet ja lammet ja lähteet. Suuren määränsä ja pienen kokonsa vuoksi pienvesiä ei juuri ole huomioitu luonnonsuojelun suunnittelussa, eikä niillä ole lain suojaa. Luonnontilaisten pienvesien häviäminen on tapahtunut huomaamatta. Asikkalan alueelta on löytynyt kuusi arvokasta pienvesikohdetta.

Karina on maakunnallisesti arvokas pienvesi Urajärvellä. Karina on maisemallisesti merkittävä ja luonnontilaisena hyvin säilynyt pikkujärvi, jonka vesialueen pinta-ala on noin 20 hehtaaria. Alueella on kallion paljastumia ja jyrkkiä kallioseinämiä sekä hieno sekametsäalue. Asikkalassa sijaitsevat paikallisesti arvokkaat pienvedet ovat Paskurinlammi, Huukinlammen laskupuro, Suonsilmänlammi, Karaslammi ja Hartola. Paskurinlammi on maisemallisesti arvokas ja luonnontilaisena hyvin säilynyt alue, jonka kasvillisuus on monipuolista. Huukinlammen laskupuron hitaasti virtaavilla osuuksilla kasvavat muun muassa ulpukka, purovita ja vehka. Koskiosuuden kivillä kasvavat esimerkiksi kinnassammal ja uhanalainen puropussisammal. Suonsilmänlammi on puolen hehtaarin suuruinen, ruskeavetinen suolampi, joka on säilynyt kohtalaisen luonnontilaisena. Karaslammin alue sijaitsee kahden hehtaarin suuruisen luonnontilaisen avosuon keskellä. Hartola on melko syvä ja karu lampi, jonka rannat ovat jyrkät. Alue on säilynyt kohtalaisen luonnontilaisena.

Pellot

Asikkalan kunnan kokonaispeltopinta-ala on 8 700 hehtaaria. Kaura on eniten viljelty lajike. Monet peltoalueet ovat maisemallisesti merkittäviä ja ne ovat tärkeitä muutonaikaisten lintujen levähdyspaikkoja.