Vääksyn vesimylly- ja sähkövoimalaitosmuseo

Vääksyn vesimylly- ja sähkövoimalaitosmuseon omistaa Asikkalan kunta. Museo sijaitsee Vääksyssä Vääksyn kanavan vieressä, vanhan Vääksynjoen partaalla. Museossa voi tutustua entisajan elämään ja erääseen keskeiseen elinkeinoon, viljan jauhatukseen. Museo avattiin yleisölle keväällä 1985. Museo käsittää vesimylly-, sähkövoimalaitosmuseon, kattopärehöylän sekä vesirattaan. Avoinna 30.6.-30.7. 2017  ke-pe 12-16, la-su 12.15. Opastetut kierrokset klo 13, 14 ja 15.

Lauluillat voi tarkistaa tapahtumakalenterista, www.asikkala.fi.

IMG_6554  IMG_6553

Vääksynjoen padolla on ankeriasarkku. Yläpuolella olevan kuvan metallinen kehikko katkaisee kalan matkan ja se ohjautuu puiseen arkkuun. Hankkeesta vastuussa oleva taho kerää ankeriaat ja ne viedään
lähelle merta jokisuistoon. Näin tämän erittäin uhanalaisen kalan mahdollisuus päästä Sargassomerelle kutemaan paranee. Suomessa vaelluskalat joutuvat voimalaitosten turbiineihin yrittäessään päästä Sisä-Suomen vesistöistä merelle.

mylly1

Viljan jauhaminen on vanha taito. Vesimylly on yksi antiikin tärkeimpiä keksintöjä. Jauhatus veden avulla oli ihmisen elämää helpottava voimakone. ”Wääksyn virran”  kuohuja on hyödynnetty tiettävästi jo keskiajalta lähtien.

 

 

 

 

 

 

kaikki_myllyt

Vuodelta 1491 löytyy tieto joen partaalla olleesta kolmesta myllystä. Lähteissä mainitaan Etu- ja Takamylly sekä keskellä virtaa Rukkamylly. Viime vuosisadan alkuvuosikymmeniltä peräisin olevassa kuvassa näkyy etualalla nykyinen ”museomylly”, kirkonkylä keskimylly ja taustalla Anianpellon kylän mylly.

 

 

Asikkalaa voitaneen pitää todellisena vesimyllypitäjänä. Parhaana aikana Asikkalassa oli toiminnassa 40 vesimyllyä. Yksistään Äinäjoessa oli 10 myllyä. Vielä viime sotien aikana oli 17 vesimyllyä toiminnassa. Museon mylly oli tyypiltään ns. tullimylly: siellä jauhettiin maksua eli tullia vastaan lähiseudun talonpoikien viljaa. Myllyn tuloista taas valtio vei veroina osansa. Entisaikoina matkat myllylle taittuivat pääasiassa hevosella ja veneellä. Matkat olivat pitkiä ja tiet vaikeakulkuisia. Matkaan oli lähdettävä aamuvarhaisella ja kuten suulla suuremmalla sanottiinkin, että aikaisin myllyyn ja myöhään kirkkoon, niin pääsee aikaisin pois. Veden voimaa on hyödynnetty muutenkin kuin viljan jauhatukseen. Vesimyllyt olivat aikansa voimakeskuksia. Virran kuohuista sai Asikkalakin ensimmäiset sähkönsä jo vuodesta 1918 lähtien. Perinteisesti vesi on myös valjastettu sahan ja pärehöylän voimanlähteeksi. Vesimyllymuseossa voi tutustua vesirattaasta voimansa saavaan vanhaan kattopärehöylään.

Vesimyllymuseolla on esillä viljanjauhatuksen koko historia. Museolla pääsee itse kokeilemaan käsikivillä jauhamista. Myllyn vanhimpia olemassa olevia laitteita ovat yläkerrassa sijaitsevat kaksi kiviparia, jotka saavat voimansa vesiturpiinista. Laitteisto on peräisin 30-luvulta. Vääksyn vesimylly- ja sähkövoimalaitosmuseossa on esillä toimiva jalkamyllyn pienoismalli. Jalkamylly on varhaisin vesimyllytyyppi. Vääksyn virran ensimmäiset myllyt olivatkin jalkamyllyjä, ja ratas- sekä turpiinimyllyt tulivat myöhemmin. Parimetrisestä pienoismallista selviää, miten virtaava vesi ohjattiin myllyn voimalähteeksi. Myllyn akselin yläpäässä on jauhinkivipari ja alapäässä siivet, joita vesi pyörittää.

Siirry vesimylly- ja sähkövoimalaitosmuseon sivuille tästä