Danielson-Kalmarin huvila

DanielsonDanielson-Kalmarin huvila on kaunis historiallinen rakennus. Se toimii nykyään tasokkaan taiteen tapahtumapaikkana.

Nykyään huvilan omistaa Asikkalan kunta. Uusrenesanssi-tyylinen huvila on entisöity ympärivuotiseen käyttöön vuonna 1986. Huvilan kaksi huonetta toimii museona ja muissa tiloissa pidetään erilaisia kulttuuritilaisuuksia ja näyttelyitä. Kesällä huvilassa järjestetään taidenäyttelyitä. Huvilaa vuokrataan myös perhejuhlien/yksityistilaisuuksien paikaksi. Huvilan puisto patsaineen on itsessään nähtävyys. Tiedustelut puh. 044 778 0276.
Tänä kesänä huvilassa on ”Kulttuurielämää Asikkalassa”-näyttely, joka esittelee tunnettuja vaikuttajia n. sadan vuoden takaa. Tutustu itse J.R. Danielson-Kalmariin, Järnefeltin perheeseen, Juhani Ahoon, J.P. Norrliniin ym. mielenkiintoisiin kulttuurivaikuttajiin ja heidän jalanjälkiinsä Asikkalassa.
Näyttely on osa Asikkalan Suomi 100-ohjelmistoa. Näyttelystä vastaa Asikkalan kunta/kulttuuripalvelut ja taloon on vapaa pääsy.
Avioinna 1.6.-27.8  ke-pe klo 12-17 ja la-su 12-15.

 

 

 

Danielson-Kalmari 2Johan Richard Danielson-Kalmari (1853-1933) oli oman aikansa johtava suomalainen historiantutkija ja  myös keskeinen poliitikko. Hän toimi Suomalaisen puolueen puheenjohtajana ja oli säätyvaltiopäivillä edustajana yhdeksän kertaa. Kansanedustajana hän toimi 1907-1917 ja presidentin valitsijamiehenä 1925. Hän oli myös presidentti Svinhufvudin läheinen ystävä. Vuonna 1892 hän osti Suviniemi-nimisen kiinteistön Asikkalan Vääksystä. Siellä hän vietti kaikki kesänsä perheensä kanssa aina vuoteen 1932 saakka. Tuona aikana Suviniemessä piipahti mahtimiehiä, kuten marsalkka Mannerheim matkallaan Rapalankartanoon Sysmään Rudolf Walldenin vieraaksi. Huvilallaan hän teki myös paljon kirjallisia töitään. Kyläläiset tottuivat näkemään pariskunnan päiväkävelyllään. Heitä arvostettiin ystävällisinä ja sivistyneinä kesäasukkaina. Vääksyssä Danielson-Kalmari myöskin sokeutui.

Johan Richard Danielson-Kalmarin lähtö

Richard-setä ehti täyttää 80 vuotta ja oli silloin vielä tajuissaan. Hän ei jaksanut enää vastaanottaa onnittelijoita, vain Ukko-Pekka Svinhufvud pääsi häntä tervehtimään. Katri Lehtonen kertoi minulle tästä kohtaamisesta seuraavaa: Ukko-Pekka istui kauan ääneti isän vuoteen ääressä. Tunnelma oli herkkä ja tihentynyt. Viimein Ukko-Pekka katkaisi hiljaisuuden sanoen: ”Sinä lähdet nyt.” – ”Niin minä lähden. ” Ukko-Pekan ääni värisi, kun hän jatkoi: ” Sinä tiedät, että olen aina tullut neuvottelemaan kanssasi, kun minulla on ollut vaikeita asioita ratkaistavana. Kun sinä nyt lähdet, niin minusta tuntuu, kuin ohjaisin myrskyävällä merellä suurta laivaa, jolla ei ole peräsintä.” Isän sokeat silmät täyttyivät kyynelillä, Ukko-Pekan poskille valuivat kyyneleet valtoiminaan. Molemminpuolinen, äänetön kädenpuristus ja sitten Ukko-Pekka lähti kumaraisena ja raskain askelin.  – Näiden kahden suurmiehen hyvästijättö oli monumentaalinen –