Rauhoitetut luontokohteet
Natura 2000-alueet
Ympäristöhallinnon sivuilta löytyy Asikkalan Natura-alueiden kartat ja tarkempaa tietoa kohteista: ttp://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=16326&lan=fi
Natura 2000 - verkosto on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto. Sen avulla turvataan erilaisten luontotyyppien ja -lajien säilyminen Euroopan luonnossa. Naturaan kuuluvat luonto- ja lintudirektiivien perusteella määritellyt kansalliset alueet, joilla on merkitystä koko yhteisön kannalta. Asikkalan alueella Natura 2000 -verkostoon kuuluu 15 kohdetta.
Asikkalan letot
Asikkalan letot muodostuvat viidestä erillisestä lähteiköstä ja lettokohteesta. Alueilla on lettojen lisäksi esimerkiksi ruohokorpia ja turvekankaita. Yhdessä alueet muodostavat arvokkaan kokonaisuuden. Asikkalan letot -alueeseen kuuluu muun muassa Pahankorvensuo, joka on edustava saarnilehto, jossa kasvaa myös isoja tervaleppiä. Letoilla kasvaa, muun muassa juolukkapajua, korpinurmikkaa, keltasaraa, hetesaraa, vilukkoja sekä lettovillaa ja röyhysaraa. Asikkalan letot kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Lettojen vesitalouteen haitallisesti vaikuttavat toimet, kuten ojitukset ovat kiellettyjä.
Aurinkovuori
Aurinkovuori on valtakunnallisesti arvokas osa II Salpausselkään kuuluvaa harjumuodostumaa. Alueella on esimerkiksi geologisesti edustavia muinaisrantoja, komeita suppakuoppia, deltamaisia ja selännemäisiä osia sekä paikoin hyvinkin jyrkkiä rinteitä. Aurinkovuoren korkeimmat rinteet nousevat 70–80 m Päijänteen ja Vesijärven pintojen tasosta. Alue on kasvistollisesti Hämeen edustavimpia harjuja. Aurinkovuoren vallitseva puulaji on mänty, mutta paikoin alueella kasvaa myös lehtipuita ja erityisesti rinteiden alaosissa kasvaa kuusia. Varsinkin Aurinkovuoren etelärinteillä on puolilehtoja ja runsaasti harjukasveja, kuten kangasvuokkoja, idänkeulankärkiä ja kangasajuruohoa. Syrjänsuppien alueella kasvaa muun muassa alppivuokkoa. Aurinkovuoren rinteillä on elänyt uhanalaisia sinisiipiperhosia. Aurinkovuori kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan, ja alueella on kielletty kaupallinen maa-ainesten otto. Metsätalous on alueella sallittu.
Evon alue
Evon alueen pohjoisosa on Padasjoen puolta ja kapea kaistale alueen itäpäästä kuuluu Asikkalaan. Alue on laaja ja monipuolinen metsäalue, jossa on hyvin edustavia vanhan metsän saarekkeita sekä luonnontilaisia pieniä järviä ja lampia, mutta alueella kasvaa myös talousmetsää. Evon alue on tärkeä retkeily. ja virkistyskohde. Alueella toimivat lisäksi Evon metsäoppilaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen koeasema ja osaa alueesta käytetään myös puolustusvoimien harjoitusalueena. Evon alue on suojeltu ulkoilulain, metsälain, luonnonsuojelulain ja vesilain perusteella. Metsätalous on sallittu osassa aluetta. Alueella saa metsästää ja kalastaa, mikäli kalastus- ja metsästyslaki eivät sitä rajoita. Myös tutkimus ja opetus, virkistyskäyttö ja virkistyskalastus ovat sallittuja, jos ne eivät uhkaa suojelun tavoitteita.
Kalkkistenkoski
Kalkkistenkosken rantojen ja saarten metsät ovat lehtipuuvaltaisia sekametsiä. Kalkkistenkoski muodostaa arvokkaan rakentamattoman koskialueen ja vanhan metsän kokonaisuuden. Alue on erittäin harvinaiselle valkoselkätikalle sopivaa elinympäristöä. Alue on suojeltu voimalaitosrakentamiselta koskiensuojelulailla.
Kutajärven alue
Kutajärven alueeseen kuuluu pitkälle umpeenkasvanut Kutajärvi sekä neljä erillistä Vesijärven lahtea. Asikkalan puolelta Kutajärven alueeseen kuuluu Kailanpohja, joka on Vesijärven lahti. Kutajärven alue on kansainvälisesti arvokas lintuvesialue ja alueella on poikkeuksellisen monipuolinen ja edustava vesikasvillisuus. Alue on valtakunnallisen lintuvesisuojeluohjelman kohde ja alue on suojeltu luonnonsuojelulain ja vesilain perusteella. Alueella on kielletty linnustoarvoon heikentävästi vaikuttavat toimet, mutta kalastus ja metsästys on alueella sallittu.
Mukkulammi
Mukkulammen alueella on pääasiassa tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää sekä mustikkakorpea ja pieni, lähes umpeenkasvanut metsälampi. Puusto on vanhaa mänty- ja koivusekametsää, jonka seassa on järeitä haapoja ja hieman kuusia. Keloja, maapuita ja kääpäisiä koivupökkelöitä on tasaisesti koko alueella. Kokonaisuutena Mukkulammi on edustava vanhan metsän alue, jossa on eri kehitysvaiheissa olevia osia. Mukkulammi kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja alue on suojeltu luonnonsuojelulailla.
Pitkäkallion metsä
Pitkäkallion metsä on valtakunnallisesti arvokas pääasiassa vanhaa, lehtomaista kangasmetsää oleva alue, jota on joskus laidunnettu. Puusto on lähinnä mäntyä ja koivua, paikoin on järeitä vanhoja kuusia ja nuoria kuusitiheikköjä. Alueella on jonkin verran lahopuustoa kuten koivupökkelöitä, mäntykeloja ja maapuita. Pitkäkallion metsä kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja alue on suojeltu luonnonsuojelulailla.
Päijänteen alue
Päijänteen alueeseen kuuluu rakentamattomia saaria, luotoja sekä osia asutuista saarista Asikkalassa, Padasjoella ja Sysmässä. Osa Päijänteen alueesta kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Asikkalaan kuuluva Pulkkilanharju kuuluu sekä Päijänteen kansallispuistoon että Natura 2000-alueeseen. Pulkkilanharju on paikoin jyrkkärinteinen ja kapealakinen harjuselänne, joka on yleisilmeeltään karu, kuivahkojen kankaiden luonnehtima alue. Puhdasvetinen Päijänne on karu järvi, joka kuuluu pohjaruusukekasvillisuuden luonnehtimaan järvityyppiin. Kalalajistoon kuuluu runsaasti vaateliaita lohikaloja, kuten siika, muikku ja taimen. Päijänteen alue on suurten sisävesien linnuston suojelun kannalta tärkeä. Päijänteen alue on suojeltu luonnonsuojelu- ja vesilailla. Vesialueilla kalastus, metsästys, veneily ja muu luonnontilaa muuttamaton toiminta on sallittua.
Tupsuvuori
Tupsuvuori on erittäin arvokas, voimakkaan lounais-koillissuuntaisen murroslinjan halkaisema kallioselännejakso. Alueen etelä- ja kaakkoisosat ovat Asikkalan puolella. Tupsuvuoren biologinen arvo perustuu luoteisrinteen kallio- ja lehtokasvillisuuteen. Kallioseinämillä kasvaa runsaasti muun muassa harvinaisia jäkäliä. Tupsuvuori on luokiteltu erittäin arvokkaaksi kallioalueeksi ja alue on suojeltu maa-aineslailla.
Urajärvi
Urajärvi on vedenlaadultaan poikkeuksellinen järvi, sillä se on karu ja kirkas, mutta emäksinen. Järven vesikasvillisuus on poikkeuksellisen rikas ja monipuolinen ja järvelle ovat tyypillisiä varsin laajat pohjalehtis- ja vesisammalkasvustot. Järven rannalla kasvaa rehevää tervaleppäkorpea ja alueella on lähteisyyttä ja tihkupintoja. Rantakorpi on yksi harvoista korpihohtosammaleen kasvupaikoista maassamme. Urajärvi on yksi maamme harvoista hentonäkinruohon ja notkeanäkinruohon kasvupaikoista. Suojelun toteutuskeinoina alueella ovat vesilaki, ympäristönsuojelulaki sekä luonnonsuojelulaki.
Valtionkärki
Valtionkärjen alue on pääosin kuusivaltaista luonnonmetsää, jossa kuuset ovat erittäin pitkiä. Kuusikkoa on harvennettu paikoin eikä puusto ole luonnontilaista. Mäkien laella kasvaa jonkin verran mäntyvaltaista metsää. Alue on suurimmaksi osaksi Ruotsalaiseen laskevaa rinnettä, joilla kasvaa pienialaisia lehtoja. Alueella on runsaasti kuusilahopuuta ja jonkin verran mänty- ja lehtipuulahopuuta.
Vanhakartanon idänverijuurialue
Vanhakartanon pihapiiriin liittyy vanha niitty ja kallioketoalue lounaaseen viettävässä rinteessä. Lukuun ottamatta vähäisiä kallioketolaikkuja, alueen niityt ovat suurikokoisten ruohojen, heinien ja vadelmapensaiden valtaamat. Niittyalueella kasvaa muutamia kookkaita tuomiryhmiä. Vanhakartanon alueella kasvaa erittäin uhanalainen idänverijuuri. Alueella kasvavat myös muita vanhoja kulttuurin seuralaislajeja, kuten maarianverijuuri, tummatulikukka, pölkkyruoho ja ketoneilikka.
Vähäpää
Vähäpää on Pyhäjärven lähes umpeenkasvanut lahti, joka on valtakunnallisesti arvokas lintuvesialue. Alueeseen kuuluu sekä maa-aluetta että vesialuetta ja lahden rannat ovat täysin rakentamattomat. Vesialue on tiheän järviruokokasvuston peitossa ja rannassa on saraniitty sekä pensaikko ja rantametsä. Alueella elää runsaasti ruovikkolintuja sekä huomattava lokkiyhdyskunta. Vähäpää kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja alue on suojeltu luonnonsuojelulailla ja vesilailla.
Riihikallio-Pilkanmäki
Riihikallio-Pilkanmäen alue muodostuu kolmesta lehtipuuvaltaisesta metsäalueesta, joista Asikkalan puolella sijaitsee vanha, osittain lehtomainen Riihikallion rinnemetsä. Riihikallion alueella on paikoin lehtokasvillisuutta, kuten näsiää ja imikkää. Alueella kasvaa runsaasti järeitä koivuja, tervaleppiä, raitoja sekä harvakseltaan haapoja ja joitakin metsälehmuksia. Lahopuuta on melko runsaasti ja alue onkin tärkeä vanhaa ja lahoavaa lehtipuustoa hyödyntäville eliöille. Riihikallio kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja on suojeltu luonnonsuojelulailla.
Rominoja
Rominojan alueeseen kuuluu alueen eteläpään arvokas puronvarsi- ja rinnelehto, erittäin arvokkaat Porttikallio ja Muurlahdenkallio sekä Kinissaaren luonnonsuojelualue, jotka muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Porttikallion länsireunalla sijaitsevat geomorfologisesti alueen edustavimmat jyrkänteet, jotka kohoavat noin 40 metrin korkeuteen Päijänteen pinnasta. Porttikallion itäpuolella sijaitsee humuspitoinen Pahalammi. Alueella kasvaa harvinaisia sammal-. ja jäkälälajeja ja Rominojan lehtipuuvaltaisen lehdon kasvilajistoon kuuluvat muun muassa metsälehmus, imikkä, lehto-orvokki, kaiheorvokki, kotkansiipi, korpinururmikka ja myyränporras. Kallioalue ja etenkin Porttikallion Pirunpesä ovatkin biologisesti erittäin arvokkaita. Rominojan puronvarsilehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja Porttikallio-Muurlahdenkallion on luokiteltu erittäin arvokkaaksi kallioalueeksi. Rominojan lehto on suojeltu luonnonsuojelulailla, Pahalammi vesilailla ja kallioalue maa-aineslailla.
Asikkalan luonnonsuojelualueita
Anianpellon markkinamännistö
Markkinamännistö Vääksyssä on vanha markkina- ja taistelupaikka, jolla on erittäin vanhaa mäntypuustoa. Kustaa III:n vuoden 1775 vierailun kunniaksi aluetta kutsutaan myös Kustaa III:n männiköksi.
Kinissaari
Saari on Asikkalan kunnan omistama luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on 21 hehtaaria. Kinissaaressa on Päijänteen saarille ominaisia suuria korkeusvaihteluita. Kinissaari kuuluu Rominojan Natura 2000 –alueeseen.
Pulkkilanharju
Pulkkilanharju on maisemallisesti, geologisesti ja luonnonarvoiltaan merkittävä harjualue. Kangas on yhdeksän kilometriä pitkä ja selänteet 100-500 metriä leveitä. Alueella on näkyvissä muinais-Päijänteen rantaterasseja ja -törmiä. Pulkkilanharjun korkeimmat harjanteet ovat noin 35 metriä Päijänteen tason yläpuolella. Alueen kasvillisuus on pääosin puolukkatyypin kangasta, jossa tyypilliset harjukasvit ovat edustettuina. Pulkkilanharjun yli kulkee merkittävä lintujen muuttoreitti. Alue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Osa harjusta kuuluu myös Päijänteen kansallispuistoon ja Natura 2000 verkostoon.
Lehtiniemi
Vääksynjoen suistoalueeseen kuuluva Lehtiniemi on reheväkasvustoinen lehtipuuvaltainen rantametsä. Alueella kasvavat muun muassa koivu, tervaleppä ja tuomi. Lahopuuta on alueella jonkin verran. Lintulajisto on monipuolinen ja runsas, ja alueella on havaittu muun muassa vaarantuneeksi lajiksi luokiteltu pikkutikka.
Kalkkistenkoski
Kalkkistenkoski on arvokas rakentamattoman koskialueen ja vanhan metsän muodostama kokonaisuus. Kosken rantojen ja pienten saarten metsät ovat lehtipuuvaltaisia sekametsiä. Kalkkistenkoski tunnetaan hyvänä lintualueena, jolla esiintyvät muun muassa koskikara ja merimetso. Kalkkistenkoski on suojeltu koskiensuojelulailla.
Suojellut lintuvedet
Arvokkaita lintualueita ovat alueet, joilla tavataan uhanalaisia lintulajeja, tavataan säännöllisesti isoja arkoja lajeja tai muuttokaudella runsaasti vesilintuja tai kahlaajia. Arvokkaita lintualueita ovat myös huomattavat sulkasadonaikaiset kerääntymisalueet. Hyvät lintuvedet ovat tavallisimmin pieniä, reheviä vesialueita, joilla on monipuolinen kasvi- ja eläinmaailma. Vaatelias vesikasvillisuus viihtyy myös niin sanotuissa lähdejärvissä. Lintuvesiä on runsaimmin siellä, missä korkeuserot ovat vähäiset ja maaperä keskimääräistä ravinteikkaampaa.
Asikkalassa on useita hyviä lintujentarkkailupaikkoja. Esimerkiksi Vesijärvi on yksi Suomen parhaista lintujärvistä. Rantalinnustoa elää muun muassa Pirppulan ja Rantakulman rannoilla, Hillilänrannassa, Saitan rannassa ja Kailanpohjassa, joka on osa Kutajärven Natura 2000-aluetta. Vesijärven pohjoisosan muodostaa laaja Kajaanselkä, jonka keskellä sijaitsee kalliosaari Kajankallio. Toinen tärkeä lintuvesi on Vähäpään alue, joka on lähes umpeenkasvanut Pyhäjärven lahti. Alueella pesii monia harvinaisia lintulajeja ja Vähäpää kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.
Vääksyn taajamassa on monia hyviä paikkoja tarkkailla lintuja. Kanavan niemi on erittäin hyvä paikka tarkkailla lintujen muuttoa, samoin kuin Vääksyn kupeessa kohoava Aurinkovuori. Tallukanmäellä olevasta näkötornista näkee tähystää lintuja sekä Päijänteen että Vesijärven suunnassa. Vääksyn kanava sekä Vääksyn joki pysyvät pitkään sulana ja keräävät vesilintuja läheisyyteensä. Vääksyn kanavan ympäristö on puistoa, jossa puolestaan elää omanlaisensa linnusto. Myös Kalkkisten suunnassa on monia hyviä paikkoja tarkkailla lintuja. Esimerkiksi Kalkkistenkoskessa ja sen ympäristössä elää monipuolinen linnusto. Samoin Kalkkisten läheisyydessä olevia hyviä lintupaikkoja ovat Särkijärvi ja Riihilahden ympäristö.
Pulkkilanharju halkoo Päijännettä ja on erinomainen paikka seurata vaelluslintuja. Lisäksi harjun rannoilla on sulapaikkoja, joilla voi tarkkailla lintuja keväällä ja alkutalvesta. Kopsuon suunnalla on hyvin säilyneitä lehtometsiä, joissa on tavattu joitakin harvinaisia lajeja ja alueella elää runsaasti pöllöjä. Urajärven alueella on laajoja koivikkoisia lehtoja, joissa elää vaateliaitakin lintulajeja. Urajärven eteläpuolella sijaitseva Isosuo on oiva paikka lintujen tarkkailuun. Salonsaaren kautta kulkee puolestaan petolintujen Päijänteen itäpuolinen muuttoreitti keväisin ja syksyisin. Myös Mustjärven Patalahti, Matjärvi sekä Rutalahti, erityisesti Matalanpohja, ovat hyviä lintujen tarkkailupaikkoja.
Laajoja peltoalueita, joilla elää monipuolinen peltolinnusto, ja joille kerääntyy muuttoaikaan suuria lintuparvia, ovat Hillilän ja Kurhilan sekä Kirkonkylän pellot. Hillilän pelloilla tavataan kevätmuuttoaikoina muun muassa kurmitsoja, hanhia ja joutsenia. Kirkonkylän peltojen ympäristössä on mahdollista havaita monia muuttomatkalla olevia pikkulintuja, kuten kirvisiä, kiuruja ja peippoja.