Maisema ja kulttuuriympäristö
Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet on määritelty Valtioneuvoston vuonna 1995 tekemässä periaatepäätöksessä valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on 156. Maiseman kulttuuriarvot ovat ihmisen työn tulosta, sillä alkutuotantoon liittyvä perinteinen maankäyttö on vuosisatojen kuluessa muovannut luonnonympäristöjä pelloiksi, niityiksi ja laidunmaiksi. Avoimet, valoisat viljelymaat ovat kulttuurimaiseman perusta. Pitkäaikainen maatalous ja karjanhoito ovat rikastuttaneet luontoamme luomalla kulttuurivaikutteisia luonnontyyppejä. Talonpoikainen rakennuskanta, tiestö, aidat, ladot, muinaisjäännökset ja monet muut ihmisen tekemät rakenteet ovat olennainen osa elävää historiaamme. Arvokkaat maisema-alueet edustavat maaseudun kulttuurimaisemaa. Maisema-alueiden valinnassa on otettu huomioon kulttuurielementtien ohella luonto ja maisemakuva. Valtakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla nämä piirteet ovat edustavimmillaan.
Asikkalassa Kurhila – Pulkkila -alue on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Alue kuuluu Hämeen viljely- ja järvimaan sekä Päijänteen seudun maisemamaakuntaan. Kurhilan - Pulkkilan maisema-alueella on edustavaa Päijänteen seudun viljavien savikkoisten maiden alavaa viljelymaisemaa sekä arvokasta harju- ja järviluontoa. Maisemakuvaa luonnehtivat kauniisti kumpuilevat pellot ja näkymiä jäsentävät monet harju- ja reunamuodostumat. Myös Vesijärvi ja Päijänteen lahdet ja selät rajaavat kulttuurimaisemaa. Pulkkilanharju on arvokas maisemanähtävyys, jolta avautuvat molemmin puolin laajat Päijänteen järvimaisemat. Maisema-alue on vanhaa ja vaurasta maatalousaluetta. Asikkala on jo varhain ollut asuttua ja vaurasta maatalousaluetta, ja Pulkkilan kylän mailta on tehty rautakautisia esinelöytöjä. Rakennuskanta on suureksi osaksi vanhaa ja muodostuu taajamien ulkopuolella lähinnä vanhoista talonpoikaisista tiloista.
Kulttuurimaisema muuttuu ja kehittyy koko ajan, joten valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin voi tulla ajan mittaan muutoksia. Luettelon ulkopuolelle jääneiden alueiden joukossa voi olla alueita, joiden maisemallinen arvo kohoaa tai osoittautuu muulla tavoin aikaisempaa arvokkaammaksi. Joillakin alueilla saattaa vastaavasti tapahtua muutoksia, jotka heikentävät kulttuurimaiseman arvoa. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi tehdään vuosina 2010–2014 ja tulokset on tarkoitus julkaista vuonna 2015. Hämeessä päivitysinventointi on suoritettu kesällä 2011.
Perinnemaisemat
Perinnemaisemalla tarkoitetaan vanhojen, vuosisatoja jatkuneiden maaseudun maankäyttötapojen, kuten laidunnuksen, niiton, lehdestyksen ja kaskeamisen muovaamia maisemia. Perinnemaisemia ovat erilaiset niityt, hakamaat, metsälaitumet ja kaskimetsät. Perinnemaisemat jaetaan perinnebiotooppeihin ja rakennettuihin perinnemaisemiin. Perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt, kedot, ahot, kaskimetsät, hakamaat, nummet ja metsälaitumet. Rakennettua perinnemaisemaa ovat muun muassa historialliset rakennukset ja rakennelmat lähiympäristöineen sekä muinaisjäännökset.
Perinnebiotooppien määrä on romahtanut maatalouden muutosten myötä viimeisten sadan vuoden aikana. Useimmat Suomen perinnebiotoopit ovat uhanalaisia ja erityisesti niittoniittyjen, nummien, lehdesniittyjen ja kalkkialueiden perinnebiotooppien tila on hälyttävä. Perinnebiotoopit ovat kasvi- ja eläinlajistoltaan monimuotoisimpia luontotyyppejämme, ja niiden taantuminen on vakava ongelma luonnon monimuotoisuudelle.
Valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat
Valtakunnallisesti arvokkaalla perinnebiotoopilla laidunnus tai niitto on jatkunut yhtäjaksoisesti ainakin 50 vuotta ja jatkuu edelleen. Valtakunnallisesti arvokkaaksi katsotaan myös alue, jolla perinteinen maankäyttö on lakannut, mutta perinnemaisemaluonne on pääosin säilynyt ja alueella esiintyy edelleen valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja tai alue on lajistoltaan ja kasvillisuudeltaan monipuolinen tai tyypiltään hyvin harvinainen.
Vanhankartanon niityt
Umpeutuva perinnemaisema, joka sijaitsee Vähä-Äiniön Vanhankartanon kartanomiljöössä. Perinnemaisemaan kuuluu Vanhankartonon ympärillä oleva pihamaa talousrakennuksineen, päärakennuksesta ja navetasta länteen olevat kalliopaljastumat lähiniittyineen, vanha puistoalue ja vanha metsälaidun ja rantaniitty. Alueelta on löydetty useita rauta- ja kivikautisia asuinpaikkoja Alueella kasvaa harvinaisia ja uhanalaisia lajeja, joista merkittävin on erittäin uhanalainen idänverijuuri. Puistoalueella kasvaa kookkaita vaahteroita ja lehmuksia.
Maakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat
Maakunnallisesti arvokkaalla perinnebiotoopilla perinteinen tai lähes perinteinen maankäyttö on jatkunut pitkään. Maakunnallisesti arvokkaaksi katsotaan myös alue, jolla perinteinen maankäyttö on lakannut, mutta alueella esiintyy edelleen uhanalaisia tai harvinaisia lajeja tai alue on lajistoltaan tai kasvillisuudeltaan kohtalaisen monipuolinen tai kasvillisuustyypiltään harvinainen.
Kalkkisten kyläniitty
Kalkkisten kyläniitty sijaitsee Kalkkisten kylän keskustassa entisen 1400-luvun kyläkeskuksen vieressä. Alueella esiintyy kallioketoja, pienruohoniittyä sekä mäntyvaltaista metsälaidunta. Alueella on runsaasti kuivia kasvupaikkoja sekä etelärinnekalliota ja alueen lajisto on rikas. Pienruohoniityllä kasvavat muun muassa keltamatara, koiranheinä, nurmikaunokki, nurmitädyke, ja särmäkuisma. Niityn keskiosassa kasvaa harvinaisen runsaana uhanalainen hakasara. Kalliokedolla kasvaa toinen uhanalainen kasvilaji, hoikkaängelmä. Muita huomionarvoisia lajeja niityllä ovat esimerkiksi tummatulikukka, mäkikuisma, ruusuruoho, kesämaksaruoho ja kelta-apila.
Riihelän laitumet
Riihelä on Kalkkisten kylässä sijaitseva perinteinen suomalainen maatila, johon kuuluu suuri päärakennus ja väljästi maastoon sijoittuneita hirsisiä talousrakennuksia. Pienet laidunniityt ja metsälaitumet sijoittuvat rakennusten ympärille useaan eri lohkoon. Pienruohoniittylaikuilla kasvaa valtalajeina apilaa, nurmirölliä, siankärsämöä ja timoteita. Ketomaisella rinteellä kasvaa huomionarvoiset ruusuruoho ja ketokaunokki. Lisäksi alueella kasvaa muun muassa häränsilmää, kelta-apilaa ja nurmilaukkaa. Tilan länsipuolella on kuiva heinäniitty, jossa kasvavat esimerkiksi ukontulikukka, tummatulikukka, mäkikuisma, ruusuruoho, kevättädyke ja ketotädyke.
Riihilahden niityt
Riihilahden laakso on erityisen kaunis maisemakokonaisuus Kalkkisissa. Laaksoa ympäröivät kummaltakin puolen pellot ja katajaiset niityt. Alueelta erottuvat neljä niittykohdetta ovat rantaniittyä, tuore niitty, tuore heinäniitty ja kaksi lajistoltaan merkittävää niittyä. Rantaniityllä kasvavat muun muassa nurmilaukka, kesämaksaruoho, ukontulikukka, luhtasara, harmaasara, musta-apila ja litteänurmikka. Tuoreiden niittyjen lajeja alueella ovat esimerkiksi keto-orvokki, hietakastikka, isomaksaruoho, ruusuruoho, keltamatara, kotokaunokki, peurankello ja kevättädyke. Muita alueen lajeja ovat keltasauramo, aholeinikki ja Hämeessä silmälläpidettävä hakarasara.
Yttälän laitumet
Yttälän kartanomiljöö Vähä-Äiniössä koostuu Päijänteen Vähä-Äiniön lahdelle avautuvasta näkymästä, ympäröivistä pelloista sekä nautakarjan ja lampaiden laiduntamista perinnebiotoopeista. Laidunmaina käytetään Ristinkankaan mäntyhakamaita, Vähä-Äiniön lahden rantaniittyjä ja Haasinsaarta. Alueelta on löydetty useita kivi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ja alueella on sijainnut muinoin myös uhrilehto. Ristinkangas on puustoltaan edustava haka, mutta alue on päässyt rehevöitymään. Alue on maisemallisesti tärkeä ja siellä kasvaa huomionarvoisena lajina kanervisara. Haasinsaari on melko karu laidunsaari, jossa kasvaa laikku musta-apilaa. Rantaniityillä ja tilakeskuksen läheisyydessä kasvaa muun muassa ketokaunokkeja, pähkinäpensaita, villanukuloita, tummatulikukkia sekä humalanvierasta.
Keltalahden niitty
Keltalahden niitty on tuore niitty- ja ketoalue, joka sijaitsee Keltaniemessä pihapiirin läheisyydessä. Alueella on säilynyt runsaasti arvokkaita kasvilajeja. Alue on jatkuvasti heinittymässä. Niityllä on poikkeuksellisen runsaasti ketokaunokkia ja mäkikuismaa. Alueella on aikaisemmin kasvanut uhanalainen keväthanhikki. Huomionarvoisia lajeja ovat kalliokedolla kasvavat kesämaksaruoho, haisukurjenpolvi, hietalemmikki, ketokäenminttu, pölkkyruoho, kevättädyke ja nurmilaukka. Niittyosuuksilla kasvavat esimerkiksi koiranheinä, nurmitädyke ja keltamatara. Niityn reunat ja pihapiiri ovat hyvin lehtomaisia ja niillä kasvaa muun muassa tesmaa, lehtokuusamaa ja pähkinäpensasta. Alueella on myös isoja lehmuksia ja vaahteraa.
Viitailan Kartanon laitumet
Viitailan Kartanon piha-alueella on kallioinen, paikoin kuiva ja puuton, yhtenäinen niittyalue, joka on alkanut osittain rehevöityä. Alue on maisemallisesti hyvin kaunis, ja se liittyy ympäröiviin laajoihin viljapeltoihin. Kalliokedoilla kasvaa keto-orvokkia, keltamaksaruohoa ja ahosuolaheinää. Arvokkain pienruoho-osuus sijaitsee kalliojyrkänteen alla, jossa mättäikköinen ja kivikkoinen rinne kasvaa nauhamaisesti jäkkiä, kissankelloa ja muuta kangasketomaista kasvillisuutta. Alueella kasvaa melko runsaasti kesämaitiaista sekä siellä täällä tummatulikukkaa.
Kyttälän laitumet
Kyttälän laitumet ovat avoin rantamaisema, joka sijaitsee Vähä-Äiniön lahden pohjukassa. Lypsykarjan pitkään laiduntama rantaniitty on kasvillisuudeltaan edustava. Rantaniityllä kasvaa muun muassa luhtasaraa, järviruokoa, pullosaraa, viitakastikkaa, rantavihvilää, ojasorsimoa, ranta- ja terttualpia, metsäkurjenpolvea sekä luhtalemmikkiä. Rantaniityn läpi kulkee joki, jonka varrella kasvaa jokileinikkiä. Muita huomionarvoisia lajeja ovat saderusokki, isolaukku ja kullero. Alueen kuusivaltaisella, osin hakamaisella metsälaitumella kasvaa harvinainen ahonoidanlukko sekä punasompasammal.
Reivilän lammaslaidun
Lampaiden käytössä oleva laidunalue sijaitsee Reivilässä kylätien molemmin puolin. Pääosa kohteesta on metsälaidunta ja tuoretta heinäniittyä, mutta alueeseen kuuluu myös pienialaisia kallioketoja ja hakamaata. Alueen kasvilajistoon kuuluvat muun muassa pähkinäpensas ja keltavuokko. Kasvillisuudeltaan edustavin on nurmirölliä, mäkitervakkoa ja ahosuolaheinää kasvava ketoalue. Kedolla kasvavia huomionarvoisia lajeja ovat keto- ja kevättädyke, nurmilaukka ja kesämaksaruoho. Alueella kasvaa myös lehmuksia.
Paikallisesti arvokkaat perinnemaisemat
Paikallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja laidunnetaan tai niitetään edelleen, mutta käyttö ei ole perinteisen kaltaista. Kohde voi olla paikallisesti arvokas, jos alueelle on kehittynyt kohtalaisen monipuolista niittykasvillisuutta ja aluetta laidunnetaan edelleen. Jos perinteinen maankäyttö on lakannut ja kasvillisuus on jo selvästi muuttunut, mutta alueella kasvaa kohtalaisesti säilynyttä aika monipuolista perinnekasvillisuutta ja jokin harvinainen laji, alue voi olla paikallisesti arvokas perinnemaisemakohde.
Asikkalassa sijaitsevia paikallisesti arvokkaita perinnemaisemia ovat Kirkonkylän katajaniitty, Liuhtolan rantaniitty, Paakkolan niitty ja Viitailan laitumet.
Kulttuurihistorialliset kohteet
Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan kokonaisuutta, jonka muodostavat rakennettu kulttuuriympäristö eli rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Rakennettua kulttuuriympäristöä eli rakennusperintöä ovat rakennukset ja rakennetut alueet sekä erilaiset rakenteet, kuten tiet, sillat tai majakat. Kulttuurimaisemassa puolestaan näkyy, miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja käyttänyt hyödyksi luonnon elementtejä, maaperää, topografiaa ja ilmastoa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat maisemassa ja maaperässä säilyneitä jälkiä muinoin eläneiden ihmisten toiminnasta.
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY)
RKY on Museoviraston laatima inventointi, joka on valtioneuvoston päätöksellä otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta. Valtakunnalliseen inventointiin valitut kohteet antavat alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin monipuolisen kokonaiskuvan maamme rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. Asikkalassa viisi kohdetta on määritelty valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi.
Asikkalan kirkonkylä
Asikkalan kirkonkylä on esimerkki suomalaisten kirkonkylien rakennustavasta ennen 1920–1930-luvuilla alkanutta uusiutumisvaihetta. Kirkonmäellä sijaitsee 1980-luvun lopulla rakennettu tiilikirkko sekä seurakuntatalo sekä kappalaisenpappila ja pitäjänmakasiini 1800-luvulta. Kirkonkylässä sijaitsevat lisäksi muun muassa kirkkoherranpappila, Lukkarila, Suntiola, kansakoulu sekä vanhainkoti.
Urajärven kartano
Urajärven kartano edustaa syrjäiseen paikkaan, pienimuotoiseen, topografialtaan vaihtelevaan viljelymaisemaan syntynyttä pientä itähämäläistä kartanoa, jonka rakennuskanta on muotoutunut 1700-luvun lopun ja 1900-luvun alun välisenä aikana. Kartanoon liittyy lisäksi poikkeuksellista puisto- ja puutarharakentamista, kulttuuri- ja henkilöhistoriaa sekä pitkäaikaista museotoimintaa. Urajärven kartanossa toimii nykyään museona.
Vesivehmaan kylä
Vesivehmaan kylän keskustan rakenteelle ominainen nauhamaisuus toistuu kylän raitissa ja sitä myötäilevässä asutuksessa, peltolaaksoissa ja harjanteissa. Vesivehmaan kylän maisemakuvalle on tyypillistä mäenkumpareiden ja laaksojen luoma vaihtelevuus. Vesivehmaan maatilojen rakennukset muodostavat näyttävän kokonaisuuden mäen harjanteelle. Kylän läpi kulkevan raitin linjaus on peräisin 1700-luvulta. Rakennukset ovat lähinnä maatilojen talouskeskuksia, mutta alueella on myösjonkin verran mökkiasutusta, entinen kestikievari, kauppa ja rukoushuone sekä jugendtyylinen nuorisoseurantalo. Keskiaikainen suurkylä on myöhemmin levinnyt nauhamaiseksi muodostelmaksi raitin ja mäenharjanteiden varsille.
Vähä-Äiniön kylä
Vähä-Äiniön kylä on Päijänteen Vähä-Äiniön lahden itärannalla. Kylän peltoaukealta tunnetaan kivikautinen asuinpaikka, rautakautinen kalmisto ja uhrilehto. Alueella sijaitsevien Vanhakartanon ja Yttälän vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1700-luvulta. Vähä-Äiniön kylän tilat, pellot ja muinaisjäännökset kuvastavat kyläasutuksen jatkuvuutta esihistorialliselta ajalta nykypäiviin.
Vääksyn kanava
Vääksyn kanava ja siihen liittyvät rakenteet edustavat kanavarakentamisen huippukautta 1800-luvun jälkipuoliskolta. Vääksyn kanava yhdistää II Salpausselän erottamat Vesijärven ja Päijänteen. Kanavaa ympäröivässä puistossa on rakennuksia 1900-luvun alusta. Kanavan vierellä virtaavan Vääksynjoen varrella on 1700- ja 1930-luvulla rakennettu myllyrakennus, joka toimii nykyään vesimyllymuseona.
Esihistorialliset kohteet
Esihistoriallisia muinaisjäännöksiä on löydetty Päijät-Hämeen alueelta pari sataa. Asikkalan alueella niitä on 20. Muinaisjäännökset ovat muinaisia asuinpaikkoja, muinaislinnoja, hautaröykkiöitä tai uhrikiviä. Asutushistorian kannalta erityisen mielenkiintoinen kohde on Asikkalan Kotasaari, jossa on ollut asutusta sekä kivikaudella, pronssikaudella että rautakaudella.
Asikkalasta löytyneitä esihistoriallisia kohteita ovat esihistorialliset asuinpaikat Kalkkisten Kotasaari ja Pulkkilan Syttänne, Kuoppamäen uhrikivi Viitailassa, kivikautiset asuinpaikat Kotaniemessä, Ojaintien pelto Vähä-Äiniössä, Myötämäki Anianpellossa, Ylä-Hokkala Salossa, Ali-Marttila ja Hurtta Särkijärvellä, Murto Pulkkilassa ja Torniemi Keltaniemessä, rautakautiset kalmistot Äpätti Vähä-Äiniössä, Kartanonlahtija Ala-Pietilä Salossa ja Sillanpää Riihilahdessa, Kuoreniemen hautarauniot Vähä-Äiniössä, Salon Valkeistenkärjen ja Särkijärven Kailanniitynkallion, hautaröykkiöt sekä Linnomäen muinaislinna Viitailassa ja Linnovuoren muinaislinna Asikkalassa.